Kun luopuminen on vaikeaa

Luopumisen tuska on monen kodinjärjestäjän ei-toivottu seuralainen. Luopumisen tuska tekee tavaroiden läpikäymisestä hidasta ja työlästä. Toisinaan pelkkä ajatuskin tavaroiden raivaamisesta tuntuu niin tuskastuttavalta ja suuritöiseltä, että välttelemme työhön ryhtymistä ja se jää lopulta tekemättä.

Luopuminen voi tuntua hankalalta monesta syystä. Tavaroilla on paitsi tunnearvoa, myös rahallista arvoa. Saatamme ajatella, että tarvitsemme niitä vielä tai että keksimme niille jotakin hyödyllistä käyttöä myöhemmin. Saatamme säilyttää tavaroita myös kiitollisuuden tai velvollisuuden vuoksi. Lisäksi luopuminen on työlästä: joudumme näkemään vaivaa päästäksemme tarpeettomista tavaroista eroon puhumattakaan niihin liittyvästä tunnetyöstä.

Ongelma: Tavaroilla on tunnearvoa, minkä vuoksi luopuminen tuntuu vaikealta

Ratkaisu: Pohdi, onko fyysisen tavaran säilyttäminen ehdottoman tärkeää. Riittäisikö sen kuvaaminen muistoksi tai muistojen vaaliminen muilla tavoin? Tunnepitoisten tavaroiden läpikäymiseen löytyy lisää vinkkejä aiemmasta blogipostauksestani.

Ongelma: Tavaroilla on rahallista arvoa ja taloudellinen tappio harmittaa

Ratkaisu: Hyväksy se tosiasia, että menetit tavaroihin käyttämäsi rahat jo ostohetkellä. Myymällä tavaran voit kenties saada käyttämästäsi summasta jonkin verran takaisin, mutta tavaroiden arvo nousee tai edes säilyy hyvin harvoin. Voit myös kysyä itseltäsi, ostaisitko tavaran uudelleen. Jos vastaus on kyllä, pidä esine. Jos vastaus on ei, luovu siitä. Ota tilanne myös oppimisen kannalta: Kun taloudellinen tappio kirpaisee, tulet varmasti jatkossa pohtimaan hankintojasi tarkemmin.

Ongelma: Lahjaksi saaduista tavaroista luopuminen tuntuu kiittämättömältä

Ratkaisu: Sinun ei tarvitse säilyttää lahjaksi saatuja tavaroita velvollisuudesta. Lahjanantaja ei varmasti toivoisi, että lahja aiheuttaa sinulle harmia. Jos lahjalla ei siis enää ole sinulle käyttöä, voit luopua siitä kiitollisena ja arvostaen. Ympäristönkin kannalta on parempi, jos esine löytää käyttöä uudessa kodissa kuin että se lojuu tarpeettomana sinun kaapissasi.

Ongelma: Sitkuttelu ja jossittelu

Ratkaisu: Toisinaan sitkuttelu ja jossittelu vaikeuttaa luopumista. Ajattelemme, että esine tulee vielä käyttöön, “sitten kun” tai “jos vaikka”. Sitten kun laihdumme, olemme eläkkeellä, on aikaa, jos tuleekin vielä tarvetta, jos sittenkin… Sitkuttelun ja jossittelun sijaan kannattaa kääntää katse nykyhetkeen ja tarkastella tulevaisuutta realististen lasien kautta. Kysy itseltäsi lempeän jämäkästi sellaisia kysymyksiä kuin “Aionko oikeasti?”, “Ehdinkö ihan todella?” tai “Mitä haluan elämääni juuri nyt?” eli vaihda sitkun-vaihteelta nytkun-vaihteelle.

Ongelma: Päätöksenteko on vaikeaa

Ratkaisu: Aloita helpoista tavararyhmistä, kuten sukkalaatikosta tai kuiva-ainekaapista. Helppojen tavaroiden läpikäyminen opettaa sinulle päätöksentekokykyä ja karsiminen nopeutuu ja sujuvoituu, kun päätöksentekokyky karttuu riittävästi. Aloita siis helposta ja treenaa päätöksentekotaitoa sinnikkäästi - se helpottuu kyllä!

Ongelma: Luopuminen on liian työlästä

Ratkaisu: Aloita pienin askelin ja pyri tekemään edes vähän joka päivä. Maltillisia askeleita usein ottamalla pääset urakassa vähitellen eteenpäin sen sijaan, että lykkäät ja lykkäät valtavaa kertamyllerrystä. Jos alkuun pääseminen tuntuu hankalalta, lue vinkit aiemmasta blogipostauksestani.

Ongelma: Selkeän päätöksentekomallin puute

Ratkaisu: Jos luopuminen tuntuu hitaalta ja hankalalta, selkeästä ja systemaattisesta päätöksentekomallista voi olla apua. Tavaroiden läpikäymistä voi myös helpottaa kysymällä itseltään seuraavat kolme kysymystä, joita käytän itse oman kotini järjestämisessä ja asiakkaiden kanssa järjestelykäynneillä.

Onko esine käytössä?

Onko sille varmasti käyttöä tulevaisuudessa?

Onko sillä sellaista merkittävää tunnearvoa, että esineen säilyttäminen on ehdottoman tärkeää?

Jos vastaus kaikkiin kysymyksiin on ei, voit huoletta luopua esineestä.

Ongelma: Lykkääminen

Ratkaisu: Aseta itsellesi tavoitteita, ota kaveri avuksi, lähde mukaan järjestämisen kurssille, aloita helposta, etene pienin askelin ja ennen kaikkea - tee, edes vähän! Kun pääset alkuun ja näet konkreettiset tulokset, saat intoa jatkaa eteenpäin. Laita siis ajastimeen edes 5 minuuttia ja aloita. Än, yy, tee…